Kiuruvedellä Iisakin ongelmat vihdoin selvisivät. Sen reisilihakset ovat menneet tohjoksi ja sen johdosta lautaselle on tullut veripatja. Tästä Iisakki saikin nimityksen Mössöperse. Aika vakava juttu, koska samalla reisiluussa voi olla murtuma. Sitä ei vain pysty toteamaan röntgenillä, mutta ultraäänessä ei näkynyt avomurtumaa, joten voi olla ettei reisiluu ole murtunut. Mutta jokatapauksessa Iisakin vammaan täytyy suhtautua niin kuin sillä olisi reisiluu murtunut. Emme ymmärrä missä ja milloin vamma on syntynyt, mutta tällainen voi syntyä esimerkiksi toisen hevosen potkusta tai omasta nurinmenosta.

Klinikalla Iisakki sai muutamia piikkejä takalistoonsa. Geelihoito aloitetaan kotona kahden viikon päästä. Muuten kotihoitona on kaksi kuukautta lepoa 4x4 kokoisessa "tarhassa" ja narusta kävelylenkkejä.. Voi Iisakki-parka! Sillä on varmasti vaikeuksia olla pienessä tarhassa. Mutta juosta se ei nyt saa, jotta paraneminen onnistuu.

Tässä se nyt nököttää surkeana. Aika kuitenkin kuluu, kun sisko on viereisessä laitumessa. Ja välillä Iisakki pääsee toiseen pieneen tarhaan, joka on tehty vihreään.

Toivottavasti Iisakki parantuu reisilihasvammastaan. Ja toivon myös sitä, ettei hevonen näytä enää kovinkaan pitkään hirven ja hevosen sekoitukselta, sillä sen leuanaluspatti leikattiin taas. Kaikki kunnia mainiolle Kiuruveden tohtorille, hän nimittäin löysi patin sisältä koteloituneen tikun ja bakteerikasvustoa. Kaikki ylimääräinen on nyt poistettu patista. Pari viikkoa letkutusta ja Betadinea pitäisi poistaa bakteerit, ja sen jälkeen patin pitäisi alkaa häipyä. Uskomatonta, ettei aikaisemmin kukaan ole löytänyt patin sisältä mitään! Asennoiduimme jo niin, että patti tulee olemaan leuassa aina, mutta onneksi nyt löytyi joku syy sille ja syy poistettiin..

Kahden kuukauden päästä kontrolliin. Nyt voimia pikkutoipilaalle, urhea, iloinen ja voimakas vesseli se kyllä on!

Anteeksi erittäin pitkä päivitysväli, nyt on omistaja ollut hyvin laiskana. Kesätöiden parissa olen saanut kirjoitella aivan tarpeeksi, joten en ole tänne jaksanut mitään raapustella. Jospa nyt kielen kannat viriäisivät syksyn mittaan.

Sitten asiaan: Iisakilla ei ole kaikki ollut hyvin. Muutama viikko sitten ruuna rupesi ontumaan toista takastaan, ja syytä ontumalle ei ole vieläkään löytynyt. Se, ettei tiedä ontuman syytä pistelee kaikista eniten! Klinikalla on käyty Oulussa, mutta perjantaina mennään jatkotutkimuksiin Kiuruvedelle. Lisää siitä myöhemmin.

Muuten, 500 kävijää blogissa! Mahtavaa! Kiitos, en olisi uskonut, että niinkään paljon ihmiset tätä seuraavat.

Nostalgiakuva:

Sacramenton emä, Louisiana, Kajaanin raveissa.

Eilen illalla aloitettiin Iisakin ja Helmin laidunkausi. Voi miten hyvältä ruoho ja voikukat maistuu! On kivaa myös spurttailla kahdelleen isossa haassa.


Elma osallistuu laiduntamiseen parhaansa mukaan:

Muutaman kerran ollaan nyt käyty Kajaaniin radalla harjoittelemassa. Ihan hyvästi on mennyt, mutta katseltavaa löytyy välillä vähän liikaa. Ensi kerralla saadaan luultavasti kavereita mukaan, joten on paljon mukavempaa. Varsalle tekee hyvää harjoitella porukassa saman ikäisten kanssa. Iisakki kuitenkin on käyttäytynyt oikein mukavasti ja ravikin on sujunut, joten positiivisilla mielin jatketaan.

Nämä mököttäjät ovat kuvassa ensimmäistä päivää samassa tarhassa. Suurempia riitoja ei ole onneksi vielä ollut, vaikka kuvanottohetkestä on aikaa viikko. Toivotaan, ettei mitään tulekaan. Eivät kovin paljon tosiaan inhoa, mutta eivät rakastakaan.

Vietimme lauantaina 19.4. sekä Iisakin että Helmin syntymäpäiviä. Iisakille tuli ikää noihin aikoihin kaksi ja Helmille yksi vuotta. Vaikka heillä on ikäeroa, kokoeroa heillä ei kuitenkaan kovin paljoa ole (kuten kuvasta ilmenee).  Juhlat olivat oikein mukavat, tosin vain kaksijalkaiset saivat nauttia pöydänantimista. Oikein paljon kiitoksia vieraille!